Relattu tosiaan ollaan, kuten Mari kirjoitti ja nyt pikkuhiljaa se alkaa tosiaan myos tuntua relaamiselta, kun kuumuus ei enaa vie kaikkia voimia. Ensimmaisina paivina piti aina ottaa ainakin tunnin lepo jo pienen kaupungilla kavelyn jalkeen, kun hiki vaan valui noroina pitkin selkaa ja naamaa ja vahan valia heikotti.
Yha uudestaan minuun tekee suunnattoman vaikutuksen se, kuinka ystavallisesti paikalliset suhtautuvat meihin, vaikka olemme tulleet tanne rikkaina toubabeina, joista ainakin allekirjoittaneen kielitaito on viela varsin hakusessa. Ihmiset ovat kuitenkin niin kohteliaita, etta kieli-itsetuntoa on helppo kohentaa kun juuri kukaan ei korjaa virheita vaan kaikki nyokyttelevat ymmartavaisesti ja vaikuttavat ihan oikeasti ymmartavan juuri sen, mita on halunnutkin sanoa. Jalkeenpain sitten huomaan esimerkiksi kayttaneeni futuuria perfektin sijaan tai muuta yhta epamaaraista. =) No, onneksi on viela aikaa opetella puhumaan très bien français !
Yhteison sosiaalisuus ja keskinainen solidaarisuus on myos suomalaisesta nakokulmasta jotain uutta ja ihmeellista. Tuntuu, etta omasta ollaan aina valmiita antamaan myos muille ja vieraanvaraisuus on hyvin tarkeaa. Muun muassa keskuksen johtajan Babacarin sukulaispoika Mbara tarjosi yksi paiva niin innokkaasti minulle cafe toubaansa ja palaa patongistaan kavellessani kadulla ohi hanen syodessaan, etta en hennonnut kieltaytya, vaikka cafe touba ei varsinaisesti ole suosikkiherkkuni taalla. Cafe touba on jonkinlaista kahvia, jossa on todennakoisesti suunnilleen puolet sokeria. Nain ramadanin aikaan sita juodaan yhdessa kadulla aina tasan iltaseitsemalta, jolloin muslimit taas syovat ja juovat pitkan kuuman paastopaivan jalkeen.
Kyseinen Mbara on muutenkin ollut meidan oma enkelimme taalla, aina paikalla auttamassa ja kulkemassa kanssamme kaupungilla, mika ei valttamatta ole aina kovin palkitsevaa 19-vuotiaalle miehenalulle. Tai ehka han pitaa siita, kun me tytot kiljahtelemme ihastuksesta yha uusissa ja uusissa kangaskaupoissa...Hyva esimerkki tyypillisesta mbaramaisuudesta on myos esimerkiksi, kun tanaan paikalliset tytot tekivat Pialle letit, eika han tiennyt, etta hanella olisi etukateen pitanyt olla mukana kumilenkit lettien paihin. Ja puff, Mbara ilmestyy paikalle ja kay ostamassa Pialle kumilenkit. Tuntuu, etta emme varmaan mitenkaan osaa arvostaa hanen hyvantahtoisuuttaan tarpeeksi, vaikka yritys onkin kova. Mutta se talta eraa, pian alkaa ensimmainen naistenilta keskuksessa meidan retkueemme taalla ollessa; kenties seuraavassa bloggauksessa siita lisaa.
Veera
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti