On taas kulunut monta päivää niin ettei olla ehditty kirjoittelemaan kun on ollut välillä kone poissa käytöstä, vatsavaivoja, jännittäviä torireissuja ym. Nyt tässä kirjoittelen Abdou 5-v sylissäni. Ramadan on päättynyt ja tänään on suuri juhla. Oltiin juuri toubabitkin auttamassa ruuanlaitossa; paistettiin Pian kanssa perunoita ja sen jälkeen kypsyttelin sipuleita. Lähdin pois siinä vaiheessa kun sipulit olivat melkein kypsia ja vieressäni alettiin käristää kanaa. Onneksi kaikki eläimet teurastettiin aamuvarhaisella, jottei meidän herkkien kasvissyöjälänkkärien tarvinnut seurata sitä. Kohta sitten syödään ja sen jälkeen puetaan hienot vaatteet päälle ja sitten juhlitaan. Jospas sitä pääsis tänään vaikka tanssimaan!
Kuten ehkä arvata saattaa, ovat naiset täällä tehneet kaiken työn. Naiset kokkasivat yömyöhään miesten juodessa teetä. Itse olin silloin sängyssä vatsakivun kourissa, mutta Pia (ei meidän Pia vaan se toinen, joka on kätilö) ja Veera pilkkoivat valkosipuleita yhteen asti yöllä. Voitte kuvitella kuinka meitä feministejä ärsyttää tuommoinen!! Onneksi Juha näytti esimerkillään, että meillä päin miehetkin voivat tehdä kotitöitä. Me naiset kävimme eilen illalla myös torilla ostamassa tarvikkeet ja sekös oli jännittävää. Meitä oli kolme toubabia paikallisten naisten kanssa, kun kuljimme täpötäysiä torikatuja pitkin käsikädessä jottemme hukkaisi toisiamme. Veera joutui pitämään tarkkaa huolta lompakostaan, sillä väkirunsaat torit luonnollisestikin houkuttelevat varkaita. Itse meinasin kertaalleen jäädä auton alle, kun liikenne täällä on aina hullua, mutta Ramadanin viimeisenä yönä tavallistakin hullumpaa. Torilla oli myös kaiken maailman Saisai-miehiä (lirkuttelijoita) ja siellä tungettiin eläviä kanoja melkein naamaan kiinni. Osta kana!! Vihanneskaupassa oli niin paljon ihmisiä, että siellä ei mahtunut liikkumaan. Ja juuri siellä meillä meni noin puoli tuntia. Sain siellä allergiakohtauksen kun ilmassa leijui ties mitä pölyä. Onneksi meillä oli ihanana suojelijana 18-v Nabu, joka kyllä kärsi koko illan hienon tukkalaitteen aiheuttamasta pääkivusta.
Kaikilla muillakin naisilla on täällä hienot kampaukset ja uudet vaatteet on teetetty juhlaa varten. Kontrasti torilla oli melkoinen: kaikki on yhtä melko likaista kaaosta ja haju on todella voimakas, mutta kuitenkin ihmiset kulkevat siellä viimeisen päälle laitettuina! Itse olen viime aikoina tuntenut itseni melkoiseksi homssuksi, kun kuljen vain joku huivi päässä ja normaaleissa vaatteissa. No, tänään saa sitten laittautua uuteen vartavasten teetettyyn pukuun. (Kuvia seuraa perästä.)
Tämä viikko on kulunut melko rauhallisesti, sairastaessa ja kieltä oppiessa. On myös ollut epävirallinen naistenilta, jossa tytöt mm. räppäsivät meille. Ollaan käyty rannalla, jossa hypittiin suuriin aaltoihin. On ollut dramaattisia kielivirheitä, kun ranska ei meiltä ihan täysin vielä luonnistu. Piasta on tullut lettipää. On autettu laastaria ja muuta apua tarvitsevia lapsia ja ollaan leikitty piirileikkiä ja pidetty sylissä Abdoua ja Mamafatouta. Ensi viikolla pitäisi luvassa olla lasten teatterikerhoa, naisteniltoja, rantareissua ja kaikkea muuta kivaa.
Nyt toimisto on täynnä ihmisiä. Täytynee mennä syömään.
Mari
Kuten ehkä arvata saattaa, ovat naiset täällä tehneet kaiken työn. Naiset kokkasivat yömyöhään miesten juodessa teetä. Itse olin silloin sängyssä vatsakivun kourissa, mutta Pia (ei meidän Pia vaan se toinen, joka on kätilö) ja Veera pilkkoivat valkosipuleita yhteen asti yöllä. Voitte kuvitella kuinka meitä feministejä ärsyttää tuommoinen!! Onneksi Juha näytti esimerkillään, että meillä päin miehetkin voivat tehdä kotitöitä. Me naiset kävimme eilen illalla myös torilla ostamassa tarvikkeet ja sekös oli jännittävää. Meitä oli kolme toubabia paikallisten naisten kanssa, kun kuljimme täpötäysiä torikatuja pitkin käsikädessä jottemme hukkaisi toisiamme. Veera joutui pitämään tarkkaa huolta lompakostaan, sillä väkirunsaat torit luonnollisestikin houkuttelevat varkaita. Itse meinasin kertaalleen jäädä auton alle, kun liikenne täällä on aina hullua, mutta Ramadanin viimeisenä yönä tavallistakin hullumpaa. Torilla oli myös kaiken maailman Saisai-miehiä (lirkuttelijoita) ja siellä tungettiin eläviä kanoja melkein naamaan kiinni. Osta kana!! Vihanneskaupassa oli niin paljon ihmisiä, että siellä ei mahtunut liikkumaan. Ja juuri siellä meillä meni noin puoli tuntia. Sain siellä allergiakohtauksen kun ilmassa leijui ties mitä pölyä. Onneksi meillä oli ihanana suojelijana 18-v Nabu, joka kyllä kärsi koko illan hienon tukkalaitteen aiheuttamasta pääkivusta.
Kaikilla muillakin naisilla on täällä hienot kampaukset ja uudet vaatteet on teetetty juhlaa varten. Kontrasti torilla oli melkoinen: kaikki on yhtä melko likaista kaaosta ja haju on todella voimakas, mutta kuitenkin ihmiset kulkevat siellä viimeisen päälle laitettuina! Itse olen viime aikoina tuntenut itseni melkoiseksi homssuksi, kun kuljen vain joku huivi päässä ja normaaleissa vaatteissa. No, tänään saa sitten laittautua uuteen vartavasten teetettyyn pukuun. (Kuvia seuraa perästä.)
Tämä viikko on kulunut melko rauhallisesti, sairastaessa ja kieltä oppiessa. On myös ollut epävirallinen naistenilta, jossa tytöt mm. räppäsivät meille. Ollaan käyty rannalla, jossa hypittiin suuriin aaltoihin. On ollut dramaattisia kielivirheitä, kun ranska ei meiltä ihan täysin vielä luonnistu. Piasta on tullut lettipää. On autettu laastaria ja muuta apua tarvitsevia lapsia ja ollaan leikitty piirileikkiä ja pidetty sylissä Abdoua ja Mamafatouta. Ensi viikolla pitäisi luvassa olla lasten teatterikerhoa, naisteniltoja, rantareissua ja kaikkea muuta kivaa.
Nyt toimisto on täynnä ihmisiä. Täytynee mennä syömään.
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti