Oussouye - Satukaupunki Senegalissa

Kolmen paivan kuluttua pystyimme vihdoin irtautumaan Ziguinchorista ja lahdimme matkaamaan kohti pienta kylaa nimelta Oussouye. Ziguinchor alkoikin tuntua jo silta ettei siella voi edes tosissaan pysya terveena koska koko kaupungista tulee mieleen vain ravintolat, joista kaytiin etsimassa ruokaa itselle ja malariaa sairastaville, apteekit joista kaytiin ostamassa laakkeita ja kadut joita pitkin terveet kavivat hoitamassa malariaa sairastavien asioita heidan ollessa sangyn pohjalla. Ja sitten tietysti hotelli, jossa ei ollut varmaan yhtakaan ihmista, joka ei olisi ollut tietoinen siita, etta meidan porukka oli kipeana.

Oussouyen keskusta naytti ensi silmaykselta hyvin tavanomaiselta senegalilaiselta pikkukylalta, jossa on kivitaloja, vuohia, pienia elintarvikeputiikkeja ja ihmisia myymassa kaduilla pahkinoita ja kaikkea muuta pienta. Lahempi tutustuminen kylaan osoitti kuitenkin, etta Oussouye on monin tavoin kertakaikkiaan erityislaatuinen. Ensinnakin se on aivan erityisen pieni. Oussouyessa on vain 40-100 vakituista asukasta, riippuen siita kenelta kysyy. Kuten muuallakin Senegalissa, Oussouyen kadut ovat taynna vuohia ja kanoja. Tuossa kylassa vuohia ja kanoja ei nay kuitenkaan juurikaan kiinnisidottuina tai teljettyina hakkeihin. Sen sijaan ne jolkottelevat poikasineen leppoisasti vihreilla niityilla, pensaikoissa ja puiden lomassa; Oussouyessa on nimittain loputtomasti vihreaa luontoa, puita, peltoja ja kauniita puutarhoja. Kaikkien elainten olot eivat kuitenkaan tuossa paratiisia muistuttavassa pikkukylassakaan ole taysin ihanteelliset. Kylalaisilla nimittain naytti olevan tapana ottaa lemmikikseen apinoita, jotka he sitovat vyotarosta lyhyeen naruun.


Oussouyessa jouduimme muodostamaan uuden kasityksen senegalilaisten suhtautumisesta toubabeihin. Dakarissa olimme tottuneet siihen, etta jos joku on huomattavan innokas tutustumaan meihin, se yleensa tarkoittaa sita, etta meista halutaan hyotya jollakin tavalla. Yleensa joko rahallisesti tai sitten meita todennakoisesti kositaan jonkin ajan kuluttua. Oussouyessa tapasimmekin varsin eriskummallisen keski-ikaisen taksikuskin nimelta Oban. Oban oli entinen turistiopas. Tutustuimme haneen heti saavuttuamme kaupunkiin. Oban ja hanen ystavansa Ibu tutustuttivat meidat kylaan ja kertoivat paljon mielenkiintoisia asioita kylan kulttuurista. Hatkahdyttavaa oli se, etta Oban naytti kaikista epailyksistani huolimatta opastavan meita kylassa puhtaasta ystavallisyydesta. Olen ymmallani siita vielakin.

Oussouyessa elaa vahvana animistinen uskonto. Kylalla on oma kuningas, joka on samalla kylan uskonnollinen auktoriteetti. Oban ja Ibu veivat meidat tapaamaan kuningasta. Kuninkaan neuvonantaja johdatti meidat kuninkaan tapaamispaikkaan pensaista ja koynnoksista muodostunutta tunnelia pitkin. Tunneli johti jonkinnakoiseen muurilla ympyroityyn alueeseen, jonne emme kuitenkaan paasseet. Istuuduimme odottamaan tunnelin laidalla oleville penkeille kuningasta ja jonkin ajan kuluttua kuningas kaveli neuvonantajan saattamana luoksemme. Kuningas oli pukeutunut punaiseen loysaan kaapuun ja punaiseen korkeaan totterolakkiin. Kuninkaan kertoman mukaan punainen on vari, jota ei saa kayttaa kukaan muu kylalainen kuin kuningas ja hanen perheensa. Lisaksi kuninkaalla oli jonkinlainen luuta mukanaan, mika tietysti lisasi suunnattomasti kuninkaan arvokkuutta. Kerroimme kuninkaalle, etta Matjoi on edelleen kipeana ja kuningas lupasi rukoilla Matjoin puolesta ja uhrata taman terveyden vuoksi pullollisen palmuviinia.

Kaiken kaikkiaan Oussouye imaisi sydameni tai sydameni imaisi osan Oussouyesta ja toivon voivani joskus elamassani viela palata sinne. Paratiisimaiset viidakkomaisemat ja suuret termiittikeot saivat minut vakuuttuneeksi siita, etten voi nahda enaa Senegalin matkan aikana mitaan kauniimpaa. Viimeksi nain yhta kauniin kaupungin vieraillessamme reilimatkamme varrella satukaupungilta nayttavassa Honduribiassa (katso blogin alku).

Parin yon jalkeen tajusimme, etta aikamme Casamancessa alkaa kayda vahiin, joten jouduimme jattamaan Oussouyen ja jatkamaan matkaa johti Il de Carabania.

Pia