Saavuimme lauantai-iltana Bakauhun, Gambian ranta-alueella, joka on oikea turismin kehto-tai ainakin se oli sita ennen kuin ihmisilla meni hermot saisai-miehiin, joita alueella vilisee. Hotellin olimme varanneet jo etukateen ja sinne saapuminen oli oikein ongelmatonta. Hieman ihmettelimme hotellilla, etta mihin rinnakkasiulottuvuuteen olimme joutuneet. Kukaan ei oikein tuntunut ymmartavan yhtaan mitaan kielta kunnolla, ja koko ruumiinkielikin oli jotenkin tosi kummallista, robottimaista. Illalla, sen jalkeen kun olimme hotellihuoneessa leikanneet Leenan tukan ja korkanneet pullon tai pari menimme hotellin ravintolaan, jossa tilasimme juomat ja mina tilasin kasvisruoan. Tarjoilija kysyi kahteen kertaan, etta haluatko sina todellakin syoda ja nahtyani annoksen, ymmarsin miksi han oli sita kysynyt : hernemaissipaprikaa tomaattisoosissa. Toinen tarjoilija tuli juttelemaan kanssamme, niin kuin yleensakin kaikki…joka puolella…aina. Kummatkin hanen silmansa katselivat eri suuntiin hanen kysellessa meilta olemmeko kristittyja ja olemmeko naimisissa ym. Harmillista, etta en painanut tarkemmin mieleen, mika se oli mika tuossa ihmisessa sai minut nauramaan hysteerisesti hanelle, pain naamaa. Nolottaisi muuten, mutta kun han ei edes tajunnut minun nauravan hanelle.
Sunnuntaina olimme oikeita rantatyttoja ja tankkasimme D-vitamiinia oikein mukavalla rannalla, jossa saimme olla kohtalaisen rauhassa ja kiertelimme paikallisia kasityokojuja ja tapasimme monen monta kummallista ihmista. Kohtasimme matkalla monen monta kauppiasta, jotka eivat ymmartaneet sanaa ei ; onnellisen nakoisia kerjalaisia ; erottista hierontaa tarjoavia nuoria miehia ; albiinoperheen ; ihmisia, jotka osasivat kysya suomeksi ’Mita kuuluu ? ’ seka lapsia, jotka olivat naamioituneet ja hakkasivat peltirasioita. Illalla hotellimme takaa kuului pitkaan koiran ulinaa tappelua ja sen jalkeen huutoja, ja olimme ihan varma etta jotain ihmista satutetaan siella. Tama valikohtaus ei ainakaan nostanut tunnelmaamme. Yovartijan kummalliset selitykset eivat sisaltaneet jarjenhaivaakaan.
Maanantaina olimme taas rannalla, jossa soimme evaaksi purkkipapuja. Gambiassa rahan nostaminen osoittautui hieman vaikeaksi, siella kun ei huolita Mastercardia. Onneksi minulla oli mukanani Visa Electron ja saimme nostettua tililtani rahaa, mutta ei niin paljon etta silla olisi oikein rallatty. Paivalla kavimme myos nettikahvilassa, jossa sattui tulemaan sahkokatko juuri siella ollessamme. (Ja sita, mita siita hetkesta seurasi, voisi joku kutsua johdatukseksi, muuta siita enemman englanninkielella seuraavassa kirjoituksessani.) Illalla Leena leikkasi minun hiukseni (uusi lookini nakyy kuvassa) ja lahdimme viettamaan uudenvuoden aattoa. Sen teimme kahdestaan huolimatta parturin, tarjoilijan, yovartijan ja satunnaisen kaduntallaajan seurakutsuista. Soimme hyvin oikein kivassa ravintolassa ja juttelimme siita, mitka hetket elamassa ovat kaikkein tarkeimpia. Listan karjesta loytyivat-yllatysyllatys-kaikkein kiireettomimmat hetket ihanien ihmisten kanssa. Taman pohjalta voi miettia millaiseksi haluaa oman elamansa luoda vuonna 2008.
Vuoden ensimmaisena paivana lahdimme etsimaan metsaa, josta luimme opaskirjasta. Menimme suurelle tielle, jossa seuraamme lyottaytyi Gentle Boyksi itseaan kutsuva nuori mies. Han sanoi koko ajan metsan olevan ‘viela vahan eteenpain’. Kavelimme ja kavelimme emmeka paasseet mihinkaan pakoon hanen kertomuksiaan, jotka alkoivat aina tasaisin valiajoin alusta : ‘You are the champoingirls you know, my mother told me not to hassel and wassel with her, they call me the gentle boy and goodness comes from the heart you know you are kicking me out man dont kick me out I’m the gentle boy the goodness comes from my heart i want to be your friend you’re a smiling girl’. Voi luoja ! Han ei ollut ainakaan talta planeetalta ! Emme sitten tietenkaan loytaneet metsaa, mutta sen sijaan uuden rannan, joka pitkin kavelimme ja valilla juoksimme- nimittain karkuun saisaimiehia, kauppiaita ja rattopoikia, jotka kaikki meidat nahtyaan tulivat tyrkyttamaan kuka mitakin, eivatka kertakaikkiaan ymmartaneet sanaa ei. Loysin rannalta kivoja simpukoita, kyllakin.
Keskiviikkona sitten lahdimme heti aamusta takaisin Senegalia kohti. Taksikuskimme yritti kaikkensa, jotta olisi saanut ryhtya ‘camaradiksimme’, silla kyllahan nyt naisella pitaa olla yksi mies joka maassa. (Sanoimme hanelle, kuten monelle muullekin, etta meilla on hyvin mustasukkaiset ja lihaksikkaat aviomiehet odottamassa meita, mutta silla ei ollut toivottua vaikutusta). Ehdimme silti ajoissa lauttaan ja sen jalkeen bussiin, jolla paasimme Dakariin asti. Bussissa tapasimme oikein kivan suomalaisen taiteilijan, jonka kutsuimme kylaan keskukseen.
Tama oli pieni katsaus kokemukseemme Gambiasta, mutta ottakaa huomioon, etta se oli kahden vaaleaihoisen nuoren naisen kokemus. Esimerkiksi ystavapariskuntamme kokemus ja nakemys Gambiasta on roimasti positiivisempi. Taytyy kuitenkin viela tehda selvaksi, etta emme kokeneet Leenan kanssa missaan vaiheessa mitaan vaaraa, mutta arsyynnysta ja huvitusta sitakin enemman. En kuitenkaan voi uskoa, etta kaikki gambialaiset ovat jarkensa menettaneita avaruusolioita, joten todettakoon jalleen kerran etta olimme turistialueella, jossa emme juurikaan nahneet tavallisia gambialaisia elamassa tavallista elamaa, vaan lahinna marihuanaa paaasiallisena ravintonaan nauttivia nuoria miehia, jotka epatoivoisesti etsivat valkoista naista, joka pelastaisi heidan iltansa tai loppuelamansa.
Saimme reissusta kuitenkin sen, mita lahdimme hakemaan, nimittain leimat passiin (jottei tarvitse ostaa Senegalin viisumia ), aurinkoa seka kokemuksen siita, millaista on olla todellinen turisti.
Mari
|
Olimme Leenan kanssa Gambiassa. Matkasimme sinne kahdeksan tuntia pienessa seitsemanpaikkaisessa autossa ja sitten viela minibussilla, lautalla ja taksilla. Matka meni oikein hyvin, emmeka kohdanneet oikeastaan minkaanlaisia ongelmia. Jalleen kerran joku ystavallinen vanhempi nainen liittyi seuraamme ja johdatti kokeneempana meidat oikeisiin paikkoihin. Lautalla tapasimme suomalaisia, jotka saivat koti-ikavamme ja suomi-ihannointimme vahenemaan, tavalla tai toisella. Rajalla saimme passeihimme oikein kivat leimat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti