Pienta ja suurta maailmaa

Terveiset viimeisen kerran taalta Senegalista ! Lahden lauantain ja sunnuntain valisena yona Lissabonin ja Lontoon kautta Suomeen. Kotiin tulo tuntuu oikein mukavalta, mutta lahto ja hyvastien jatto ovatkin sitten ikavampia, puhumattakaan vuorokauden kestavasta matkasta lentokoneella, yksin. No, otan sen rennosti, niin eikohan se siita. Yritan myoskin pitaa itseni kiireisena nama viimeiset paivat, jottei tarvitse vain istua keskuksessa miettimassa lahtemista. Eilen olimme Johannan ja Coumban kanssa Ile de Madeleinella, joka on on todellakin aivan ihana paikka. Coumban, kuten monen muunkin paikallisen, mielesta paikassa ei ole mitaan ihmeellista : pelkkaa karua luontoa, kivia, laguuni, lintuja…ei mitaan tekemista. Suurkaupungin melun, saasteiden, saisaiden ja ylipaataan kaikenlaisen ylipursuavuuden rasittamalle ihmiselle tuollaiset paikat ovat paratiiseja, joissa sielu lepaa. Sen sijaan Dakarin keskustan perjantai-iltapaivan halina ei ole heikkokermoisille, ja sinne mina olen tanaan menossa. No, enhan olekaan heikkohermoinen. Olemme menossa Leenan kanssa viela viime hetken tuliaisostoksille ja sen jalkeen syomaan Ranskan kulttuurikeskukseen. Sitten yolla menemme keskuksen tyyppien kanssa yhdessa eraaseen yokerhoon mbalax-keikalle. Huomenna on sitten vuorossa rantareissu isolla porukalla. Keskiviikkona pistimme kirjaston lapset piirtamaan kuvitusta Mauri Kunnaksen Koirien kalevalan wolofin kieliseen kaannokseen. Piirustuksista tuli ihan hienoja, joten eikohan niista kuvitusta saada. Keskiviikkona oli myos viimeinen kerho lasten kanssa. Teimme loppuun viime viikolla aloittamamme paperimassamaapallot. Lasten maailmoista tuli hieman erikoisia : jollakin Afrikka vei puolet maapallosta, joidenkin planeettoja koristi suuri tuntematon punainen manner, joillakin puolet pallosta oli sinista ja puolet muita vareja. Mais c’est pas grave ! Hauskaa oli joka tapauksessa. Kerhon jalkeen pidimme pienen juhlan, jossa tarjosin kekseja ja limua ja yritin kysella, mika on ollut kerhoissa kivointa ja mika ei. ‘Kaikki on ollut kivaa ja sina olet kiva ja Doudou on kiva ja kaikki on kivoja !!!’, oli vastaus. Naisten illassa eilen puhuttiin naisten oikeuksista, mutta mina lahinna kuuntelin, enka oikeastaan edes yrittanyt sanoa mitaan mihinkaan runsaiden ja kovaaanisten kommenttein valiin. Desibelit nousivat varmasti yli suositusten ja kadet heiluivat ympariinsa. Niin paljon negatiivisia tunteita taman yhteiskunnan epatasa-arvoisuus naisissa herattaa. Enka yhtaan ihmettele ! On kuitenkin todella hyva, etta naista tytoista loytyy tietamysta ja intoa, ehkapa jonain paivana myos keinoja muuttaa asioita. Yksikin ystavistani haluaisi kovin opiskella juristiksi ja ryhtya ajamaan naisten asiaa. Aika nayttaa, paaseeko han toteuttamaan tata unelmaansa. Talla viikolla olen myos kaynyt monia tarkeita keskusteluja ihmisten kanssa ja niita aion kayda viela lahtohetkeen asti. Taalta loytyy paljon avoimia ihania ihmisia, jotka ovat kiinnostuneita keskustelemaan toisista kulttuureista, uskonnoista, ihmisista, politiikasta ja kaikesta muusta. Joidenkin kanssa aion pitaa yhteytta myohemminkin. Sitten kun olen Suomessa voin kirjoittaa jotain syvallista siita, mita olen oppinut jne. Nyt ajatukseni vie lahinna rinkan pakkaaminen, taman paivan thiebouthienin odottelu (nalka on jo nimittain) seka erinaiset juoksevat asiat. Nahdaan pian ! Mari